Mistä kaikki alkoi?

Ensimmäinen aikakirjoihin merkitty tapahtuma osastomme historiaan on marraskuun 20. päivä vuonna 1944. Tämä aika on monestakin syystä historiallinen koko Suomen työväenluokalle eikä vain Vaasalaisten sähkömiesten ja osastomme näkökulmasta katsottuna. Sota Suomen ja Neuvostoliiton välillä oli loppunut, jonka myötä avautui uusia näköaloja työväenluokalle. Rauha toi myös vapauden työväenliikkeen parhaimmille voimille, jotka olivat joutuneet virumaan vankiloissa ja keskitysleireillä. Samaan aikaan sota muualla maailmassa jatkui vielä pitkään ja sen myötä eri maiden työläiset joutuivat vielä pitkään taistelemaan vapaudestaan.

Tätä taustaa vasten on esimerkillistä Vaasalaisilta sähkömiehiltä, että kun tilaisuus tuli olivat he heti valmiita keskustelemaan oman ammattiosaston perustamisesta ja myöskin tämän tärkeän asian toteuttamisesta. Tässä osastomme perustavassa tilaisuudessa oli mukana muutamia aktiivisia tovereita, jotka kokoontuivat Vaasan Sähkö Oy:n ruokalassa. Kokoonkutsujana tilaisuudessa oli R. Gustavsson Metalliliitosta. Perustamiskokouksen päivämäärä oli 20.11.1944.

Paikalla tilaisuudessa olivat seuraavat sähkömiehet: Iisakki Koivumäki, Arvo Latva-Rasku, Sigurd Kloo, Jarl Skjäl, Hugo Gronman, Garl Sundberg, Verner Kock, Valter Buss, Osvald Norland ja Bruno Syring.

Osastomme ensimmäiseksi puheenjohtajaksi perustava kokous valitsi Iisakki Koivumäen ja sihteeriksi Jarl Skjälin. Osastomme nimeksi päätettiin antaa Vaasan Sähkömiesten Ammattiosasto.

Taloudenhoitajaksi valittiin Arvo Latva-Rasku ja toimikunnan varsinaisiksi jäseniksi valittiin Hugo Gronman, Sigurd Kloo ja Garl Sundberg sekä varajäseniksi Verner Kock, Valter Buss, Osvald Norland ja Bruno Syring.

Alkuvaiheita

Osastomme ensimmäiset vuodet ovat olleet niin toimikunnan kuin muunkin kannalta vilkasta kasvamisen aikaa. Jäsenmäärä kasvoi ja mukaan liittyi tovereita eri asennusliikkeistä kuten muun muassa Sähkömoottorista ja Volttamista.

Osastoamme perustamassa olleet toverit olivat pääosin Vaasan Sähkön palveluksessa. Nykyisin osastomme jäsenkunta koostuu koko Vaasanseudun asennusliikkeiden asentajista. On mainittava vielä se, että niin perustamassa olleista kuin alusta asti osastomme jäseninä olleista huomattava osa ovat olleet voimalaitosalan asentajia.

Osastomme puheenjohtajan tehtävissä ovat olleet seuraavat henkilöt: Iisakki Koivumäki aloitti ja häntä seurasivat Erik Nygård, Verner Ekström, Kurt Träskbeck, Seppo Aspholm, Jarl Sund, Raimo Jylhä, Sven Martin, Kaimo Liljestrand, Erkki Luoto, Pekka Uppgård ja nykyään toimessa on Seppo Aro.

Historiaamme käsiteltäessä voidaan aika jakaa kolmeen kauteen. Ensimmäinen aikakausi, jota kesti 19 vuotta, oli Metalliliiton kausi. Olimme alkutaipaleemme Metalliliiton jäseniä ja osastomme numero oli 132. Toisen kauden olimme Rakennusliiton jäseniä ja se kesti 8 vuotta. Siellä osastomme numero oli 471. Meneillään oleva aikakausi on Sähköliiton kautta, jonka oletetaan jatkuvan pitkään. Nykyinen osastomme numero on 166.

Osastomme alkuaikoja tarkastellessa on huomioitava se seikka, että ensimmäiset 2-3 vuotta sodan jälkeen olivat maassamme työväestön kannalta suhteellisen hyviä aikoja. Mutta kuitenkin osastomme joutui heti perustamisensa jälkeisenä vuotena käymään työtaistelun joulukuussa 1945 jäsenistönsä etujen puolesta. Tämä taistelu ei kertoman mukaan kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta, vaan siinä mukana olleiden veteraanien mukaan olisi liiton edustaja tehnyt temput työläisille ja myynyt heidän asiansa työnantajille. Tämä ei tietenkään ollut hyvää mainosta ay-liikkeelle mutta kaikesta huolimatta innostus oli valtava ja koko jäsenistö otti osaa yleisiin kokouksiin ja jäsenmäärä kasvoi nopeasti. Tämä aika synnytti silloin selkeästi yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kunnes sitten erimielisyydet SAK:n sisällä 40-luvun lopulla laimensivat jäsenistön aktiivisuutta, olihan silloinen aika erittäin repivää ay-liikkeessä koko maassa. Niihin aikoihin käytiin riitaisia ja repiviä lakkotaisteluita erittäin huonossa hengessä.

Kehittymisen 50-luku

50-luvun alkupuolen toiminta oli osastossamme vilkasta, syynä siihen oli ehkä työväestön elintason raju lasku koko maassa. Osastomme pyrki toimimaan jäsenistönsä parhaaksi kaikilla mahdollisella tavoilla. Lähetettiin kirjelmiä liittoon ja sähkötyönantajille sekä yritettiin saada kaikin tavoin jäsenistö aktivoitua mukaan toimintaan. 1956 maaliskuussa tuli sitten aika, jolloin koko työväestö jännitti voimansa taisteluun parempien työehtojen puolesta. Tämä lakkotaistelu kesti 3 viikkoa ja kaikki pyörät koko maassa olivat pysähdyksissä. Osastomme jäsenistö otti kokonaisuudessaan osaa tähän kamppailuun. Osastomme yritti auttaa tovereita kaikin tavoin, niin raha-avustuksin kuin henkisesti, järjestämällä yhteisiä illanviettoja jäsenistölleen.

Tätä lakkoa on myös pidetty osasyynä siihen, että ay-liike hajosi kahdeksi keskusjärjestöksi vuosikymmenen lähestyessä loppuaan. Perustettiin SAJ vuonna 1960. On kuitenkin huomattava, että osastomme pysyi yksimielisellä päätöksellä Metalliliitossa ja SAK:ssa. Tällä hajoamisella oli syynsä siihen, että jäsenistön mielenkiinto alkoi laimentua yhteisten asioiden hoitoon osastossamme ja kokouksissa käynti laski huomattavasti alkuaikojen innostuksesta.

Sähkömiesten asioiden hoito Metalliliitossa antoi myös paljon arvostelemisen aihetta. Olihan sähkömiesten ryhmä pääalaan nähden hyvin pieni ja sai näin ollen vähemmän huomiota liitossa, tästä syystä osastostamme lähetettiin usein mitä "tulikivenkatkuisimpia" kirjelmiä liitolle heidän huonosta asioiden hoidosta.

Näiden toimintojen ohella yritettiin osastomme luottamusmiehiä ja toimihenkilöitä eri työpaikoilta kouluttaa senhetkisten mahdollisuuksien mukaisesti. Osastoomme oli perustettu vireästi toimiva huvitoimikunta, joka ansiokkaasti hoiti tovereiden mielenvirkistystä. Mukana olivat siihen aikaan nuo mainiot "Sundin veljekset" ja illanviettoja pidettiin useimmiten heidän musiikkinsa tahdissa. Noilta ajoilta jäi jälkipolville ne kuuluisat huudahdukset "Suntit soittaa voksin" ja "Suntit soittaa valssin"

Sopimusten 60-luku

60-luku toi jälleen tullessaan osastoomme yhden tärkeän aikakauden muutoksineen, sillä ajankohtaiseksi tuli liiton vaihto. Asiaa oli kypsytelty jo pitkään erilaisissa kokouksissa ja jäsenistö oli yksimielinen siitä, että Rakennusliitto hoitaisi parhaiten sähköasentajien asioita. Työskentelihän suuri joukko osastomme jäsenistä rakennuksilla. Vaikka Suomen Sähköalantyöntekijöiden liitto oli jo silloin vuonna 1955 perustettu, ei asentajamme vielä silloin tunteneet sähköliittoa omakseen.

Rakennusliittoon liittymisestä päätettiin yksimielisesti vuosikokouksessa 10. helmikuuta 1963 ja liittyminen oli sillä selvä. Myös työmarkkinajärjestöjen kesken syntyi merkittäviä sopimuksia 60-luvulla laajemmassa mittakaavassa, sekä niihin liittyvää sosiaalista ja työvoimapoliittista lainsäädäntöä. Sellaisia olivat mm. työeläkejärjestelmän laajentaminen ja eläkelait vuosina 1961- 1962. Työllisyyslaki vuonna 1963 ja vuonna 1965 solmittiin sopimus mm. 40-tuntisesta työviikosta. Tämä ei voinut olla vaikuttamatta jäsenistömme uskoon ay-liikkeeseen ja osastomme jäsenmäärä alkoi taas kohota. Työväenpuolueiden kesken tapahtui myös lähentymistä vuosikymmenen loppua kohden, joten tuli mahdollisuudet ay-liikkeen eheytymiselle, joka sitten tapahtuikin 60-luvun lopulla. 1960-luvun loppupuoli toi mukanaan osastoomme yhden "ikuisista" asioista nimittäin ruokarahat, joita on sittemmin puitu monet kerrat eri kokouksissa ja työryhmissä. Kaikki nämä asiat ovat kuitenkin tärkeitä ja niihin on mennyt monen toverin aikaa sekä verta, hikeä ja kyyneleitä, sillä niin niiden kuin muidenkin asioiden hoitamiseksi on tehty töitä ja koetettu ratkaista ne jäsenistöä tyydyttävällä tavalla.

Useissa eri kokouksissa keskusteltiin myös Rakennusliiton aloitteesta Sähköliittoon liittymisestä, mutta jäsenistö oli vielä hieman epäilevällä kannalla asian suhteen. Rakennusliiton aika oli osastollemme kohtalaisen edistyksellistä aikaa. Osastolla oli toimivat suhteet liittoon, vaikka kyllä niitä kirjelmiä meni silloinkin liiton johdolle muistutuksena siitä, että sähkömiesten asioiden hoitoon pitää myöskin kiinnittää huomiota. Solmittiinhan silloin myös suhteita koko maata käsittävissä kokouksissa ja sähkömiesten yhteisissä tilaisuuksissa, kuten retkeilypäivillä, jotka siihen aikaan olivat erittäin suosittuja.

70-luvulla sähkömiehet Sähköliittoon

Keskustelua Sähköliittoon liittymisestä jatkettiin vilkkaasti ja vihdoin siitä tuli myös äänestys 25. maaliskuuta 1970 yleisessä kokouksessa. Äänestystulos oli kuitenkin lähes yksimielisesti kielteinen ja asia jätettiin hautumaan hetkeksi. Kunnes sitten eräänä päivänä oli tehtävä ratkaiseva päätös eheytymissopimuksen mukaisesti ja valmistavassa vuosikokouksessa 4.12.1970 käsiteltiin

ko. kysymys perusteellisesti, sekä hyväksyttiin Sähköliiton säännöt niin sanotusti "pitkin hampain". Päätös tuolloin oli, että liitytään Sähköliittoon ja niin tehtiin. Päätös virallistettiin 1.1.1971, josta alkoi meneillään oleva Sähköliiton kausi.

Osastomme nimi muutettiin lyhyemmäksi ja näin syntyi Vaasan Sähkömiehet ry. os. 166.

Kun jatkamme osastomme historiaa 70-luvulle on syytä hieman katsoa taustaa aikaisemmalta ajalta. On muistettava niitä tovereita, jotka ovat ahertaneet osastomme ja jäsenistön hyväksi. Esiin merkittävästi nousevat sellaiset nimet kuin Iisakki Koivumäki, joka oli yksi osastomme perustajista, sekä toimi monet vuodet osastomme taloudenhoitajana ja teki työnsä kiitosta ansaitsevalla antaumuksella. Jarl Sund täytyy myös muistaa merkittävänä jäsenmaksujen kantajana sekä luottamusmiehenä ja huvitoimikunnan jäsenenä. Hänen musiikkinsa soi monissa osastomme illanvietoissa. Sven Martin, pitkäaikainen pääluottamusmies ja Sigurd Kloo puheenjohtajana sekä

Asser Kujanpää, Pekka Sinikallio, Verner Ekström ovat suuria nimiä osaston historiassa. Olkaammekiitollisia heidän tekemästään ansiokkaasta työstä osastomme eri tehtävissä vuosien varrella.

Ennen kuin näiden asioiden esille tuominen on mahdollista on osastomme tarvinnut nuo mainiot sihteerinsä, jotka istuvat joka kokouksen läpi kynät sauhuten. Sihteereinämme ovat toimineet perustajajäsenestä Jarl Skjälistä lähtien Erik Nygård, Helmer Antus, Eino Ranta, Jarl Sund, RaimoUppgård, Lasse Ekman, Väinö Lajunen, Kari Kujanpää, Risto Jukkanen, Pekka Uppgård, Seppo Aro, Marko Nikkinen sekä tällä hetkellä toimessa oleva Heikki Alakoski.

Alusta alkaen on osastossamme toiminut erilaisia työryhmiä ja jaostoja kuten TES -jaosto, jo mainittu huvitoimikunta, valistusjaosto sekä ruotsinkielisten tovereiden oma ruotsalaisjaosto.

Kaikkien näiden ryhmien työpanos on ollut hyvin tärkeää ja arvokasta koko jäsenistön etua ajatellen.

Aivan 60-luvun lopulla oli osastomme talous sen verran parantunut, että pystyimme hankkimaan osastollemme puhelinosakkeen, kirjoitus- ja laskukoneen, jotka kaikki olivat suurena apuna urakka-laskennassa ja taloudenhoidossa. Ja taloudesta puheen ollen, osastomme vastuullista kirstunvartijan eli taloudenhoitajan tehtäviä ovat tähän saakka hoitaneet seuraavat henkilöt: Arvo Latva-Rasku, Jarl Sund, Erik Nygård, Matti Soikkeli, Lasse Ekman, Raimo Uppgård, Klas Mattas, Seppo Aro, Heikki Luoma sekä tällä hetkellä tehtävää hoitava Pasi Karhunmaa. Näiden ahkerien tovereiden ansiosta voivat muut jäsenet ylpeänä pöytäkirjoista sekä tilintarkastajien lausunnoista todeta, että osastomme taloutta on aina hoidettu sääntöjen ja tehtyjen päätösten mukaisesti.

70-luvun alkupuolen tärkein tapahtuma oli osastomme liitonvaihdos. Niin ollen koko ay-liikkeen eheytyminen vaikutti myös meillä. Myös alkuvuosikymmen toi mukanaan joukon uusia asioita tullessaan. Aloitettiin keskustelut urakkatarkkailusta. Aluksi perustettiin oma jaosto hoitamaan tätä asiaa sekä laadittiin säännöt urakkatarkkailusta. Jaostossa annettiin myös koulutusta asentajille urakkatöiden laskemisessa, työmaakirjanpidossa, hinnoittelukirjanpidossa ja TES:n tuntemisessa. Sen lisäksi autettiin suoraan loppulaskennassa. Kaikkiaan jaoston työ oli hyvin aktiivista ja tehtiin monta vuotta hyvää ja esimerkillistä työtä sähköasentajien etujen ajamiseksi. Olisikin suotavaa, että ottaisivat opikseen sen mitä nämä jaoston työssä mukana olleet yrittivät heille opettaa. Tällä toiminnalla oli vain tarkoitus parantaa työntekijöiden ansiotasoa, eikä mistään osaston painostuksesta ollut kysymys. Onhan tämä asia ajankohtainen nyt niin kuin se on ollut koko osastomme historian alusta asti.

Kun seuraa osaston toimintaa tai tutkii sen historiaa niin huomaa sen tosiasian, ettei osaston ja sen jaostojen neuvot auta mitään jos asentajien joukossa on sellaisia tovereita, jotka tekevät töitä noudattamatta tehtyjä sopimuksia. Joku voi ihmetellä, kuuluuko tämä osastomme historiaan ja onko syytä mainita tästä ollenkaan mutta tämä jos mikään on sitä osastomme huonompaa historiaa ja tästä samasta asiasta on riittänyt keskustelua koko 60-vuotiaan osastohistoriamme ajan.

Ruokaraharajoista on myös keskusteltu paljon. Niitä hoitamaan perustettiin työryhmä, joka suoritti valtavan työn kysymyksen piirissä Kaimo Liljestrandin johdolla, mutta sekin pysähtyi työnantajien erimielisyyteen.

Voimalaitosjaosto, joka on myös tämän vuosikymmenen tuotetta huolehtii voimalaitosmiesten asioiden hoidosta. Jaosto on tehnyt paljon erilaisia TES -aloitteita ja muita ehdotuksia työolo-suhteiden parantamiseksi, sekä joukon liittokokousaloitteita liittokokoukselle. Voimalaitosmiehet ovat olleet aktiivisesti mukana osastomme toiminnassa tällä vuosikymmenellä ja toivon mukaan hekin tuntisivat tämän osastomme paremmin omakseen, sillä onhan meillä vahvat perinteet, joita toivon mukaan jatketaan edelleen. 70-luvun kuluessa ovat osastomme toimihenkilöt ja työpaikkojen luottamusmiehet pyrkineet kehittämään itseään, onhan tämä aika antanut siihen hyvät mahdollisuudet. On otettu osaa erilaisiin koulutustilaisuuksiin, niin omaan ja liittomme järjestämään kuin yleiseen ay-koulutukseen.

Lakkojen sekä koulutuksen 80-luku

1980-luku oli voimakasta koulutuksen ja kurssituksen aikaa. Osallistuminen kursseille oli jäsenistön keskuudessa kiitettävää. Vuosittain 80-luvulla järjestettiin mm. urakkalaskenta-, ay-tiedon-, työsuojelu-, ja TES -kursseja. Luennoitsijoina oli pääasiassa Sähköliiton toimitsijoita.

 Sähköasentajille yritettiin Vaasan Sähkömiesten toimesta järjestää mahdollisuus suorittaa ammattitutkinto Vaasassa, mutta siihen ei ammattikasvatusihmiset Helsingissä suostuneet. Tutkintopaikkana oli edelleen koko 80-luvun ajan Ammattienedistämislaitos Helsingissä. Liittyen edelleen koulutukseen on merkittävää se, että 80-luvulla osastomme jäsenistä valitut työpaikkojen luottamusmiehet olivat käyneet vähintään luottamusmiestiedon peruskurssin ja näin paremmin pystyivät hoitamaan tehtäväänsä jäsenten etujen valvomisessa.

Uutta 80-luvulla oli osastokouluttajan valinta. Kouluttajan tehtävänä oli hoitaa yhteistyössä liiton toimitsijoiden kanssa niin sanottuja osastokursseja. Osastomme kouluttajaksi valittiin silloin Heikki Kallio.

80-luku oli myös lakkojen vuosikymmen. Merkittävin lakko, joka koski osastomme väkeä oli sähköasentajien lakko keväällä 1986. Lakko kesti kolme kuukautta. Lakko osoitti Vaasassa, kuten koko maassa, mitä voidaan saavuttaa sillä, että jäsenet ovat yksimielisesti tavoitteiden takana. Vaasalaisten sähkömiesten mielestä lakolla saavutettiin hyvä tulos. Voimalaitos- ja virranjakelualan asentajat kävivät oman lakkotaistelunsa, tämä lakko oli kestoltaan vain muutaman päivän mittainen.

Kovat keskustelut ja kädenväännöt käytiin ns. työrauhavelvoitteesta ja se tuli voimaan työehtosopimukseen. Muutenkin Suomessa työnantajat koittivat tuolloin hyökätä ay-liikettä vastaan. Muistetaanhan Mallasjuoman, Pukuteollisuuden ja Miilumetallin tapaukset 80-luvulla.

Osasto tuki silloin lakkolaisia taloudellisesti. Liittokokousedustajien vaali suoritettiin osasto-kohtaisella suhteellisella vaalitavalla ensimmäisen kerran vuonna 1988. Lakkojen 80-luvulla, juuri työtaisteluiden ansiosta jäsenmäärämme nousi ensimmäisen kerran yli 250 jäsenen.

90-luku tietokoneaika

90-luvulla osastomme siirtyi tietokonekauteen. Hankimme osastolle oman tietokoneen, jolla taloudenhoitaja hoitaa jäsenrekisterin sekä osaston kirjanpidon, tilinpäätökset ja muut laskelmat sekä muita yleensä tekstinkäsittelyyn liittyviä tehtäviä yhdessä puheenjohtajan ja sihteerin kanssa. Tietokoneella oli myös mahdollisuus suorittaa urakkalaskentaa Sähköliiton ohjelmalla.

90-luku oli laman vuosikymmen. Edelleen osasto panosti kouluttamiseen ja kurssittamiseen. Toimi-kunta otti voimakkaasti kantaa työttömien asentajien kouluttamiseen Vaasan työvoimapiirin kautta. Olihan työttömyysprosentti pahimmillaan 80 % vaasalaisten asentajien keskuudessa. Saimme osastona Vaasan työvoimapiirin ja Aikuiskoulutuskeskuksen kanssa järjestettyä työttömille asentajille esimerkiksi automaatioasentajan kurssin. 90-luvulla saatiin myös ammattitutkintoon valmentavat kurssit Vaasaan, samoin kuin mahdollisuus ammattitutkinnon suorittamiseen.

15.1.1990 jo edellä esiin tullut ruokaraharaja-kysymys otettiin esiin asennusjaoston kokouksessa. Pekka Uppgård ja Kaimo Liljestrand neuvottelivat työnantajien kanssa pitkään ja sopimus alle-kirjoitettiin samana vuonna.

Laman myötä osastomme toimikunnassa on yhä useammin käsitelty erimielisyysmuistioita, palkka-turvahakemuksia, laittomia irtisanomisia ja perusteettomia lomautuksia. Liitosta on yhä useammin haettu oikeusapua asentajien asioiden hoitamisessa. Voitiin vielä vuonna 1994 todeta, ettei valoa tunnelin päässä tässä suhteessa näy. Kun nyt tarkastelemme osastomme toimintaa sen historian aikana, on merkille pantava monta erilaista asiayhteyttä. Ensinnäkin se, miten jäsenistö on ottanut osaa osastomme toimintaan, miten käynyt kokouksissa ja tukeutunut muutenkin osastoon niissä ongelmissaan joita työpaikoilla on kulloinkin esiintynyt. Kokousaktiivisuuteen on suoraan nähtävissä se, että kokonaistilanne maassa vaikuttaa aina siihen. Jos asiatilanne on hyvä, työllisyys ja palkkatilanne suurin piirtein kunnossa, ei paljon perusteta siitä, toimiiko ammattiosastot ollenkaan. Kun asiatilanne on päinvastainen niin silloin pidetään tarkasti huoli siitä, miten ne toverit, jotka tehtäviin on valittu, asiansa hoitavat.

50-vuotisen taipaleen lopuksi

Yhteenvetona voisimmekin arvioida mitä osastossamme on tehty ja mitä osastoltamme voitaisiin odottaa. Ensiksikin kun jäsenkunnastamme suurin osa on asennusalan ihmisiä ja asioiden käsittely paljolti liikkunut heidän ongelmiensa piirissä. Onko näitä kysymyksiä aina pystytty hoitamaan siten kuin jäsenistö olisi odottanut. Ei varmastikaan mutta voimme kyllä antaa täyden tukemme ja kiitoksemme niille tovereille, jotka ovat vuosien varrella tehneet vapaaehtoista ja pyyteetöntä työtä osastomme ja jäsenistömme hyväksi, sen he vähintäänkin ansaitsevat. Sillä onhan asennusala sen luonteinen, että se on hyvin suhdanneherkkä ja näin ollen asennusmiesten asioiden kanssa on paljon tekemistä. On paljon työttömyyttä, pakkolomia ja lukematon määrä muita työelämän ongelmia, joiden korjaaminen on vaikeaa senkin vuoksi, että työnantajakenttä on sekalainen ja paljon pieniä yrityksiä.

Osastomme jäsenkunnasta suuri osa on voimalaitosalan työntekijöitä. Ei voida sanoa, etteikö heilläkin olisi ollut tänä aikana asioita, joita olisi voinut ja olisi kuulunutkin hoitaa osastomme toimesta. Johtuuko asia siitä, ettei voimalaitostoverit ole halunneet tuoda asioitaan osastomme käsittelyyn, vai onko vika ollut osastossamme, sen ratkaiskoon voimalaitosmiehet keskuudessaan.

Meidän olisikin pyrittävä lähentämään osastoamme työpaikoille ja työhuonekuntiin ja saatava luottamusmiehet tiedottamaan osastomme toiminnasta ja tarkoituksesta. Ja myös nämä työpaikat ja työhuonekunnat tiedottamaan osastoon päin toiminnastaan. Vasta silloin voimme organisoida toimintamme niin, että se tyydyttää jäsenistön toiveita ja tarpeita. Lisäksi meidän on nyt ja tulevaisuudessa kiinnitettävä huomiota jäsenistömme kouluttamiseen niin luottamusmiesten kuin osastomme toimihenkilöiden sekä yksittäisten jäsenten kohdalla. Vasta silloin voimme olettaa että sähkömiehet selviytyvät tulevaisuuden haasteista.

50-vuoden kokemuksen jälkeen voimme todeta, että yhteistyöllä koko osastomme jäsenkunnan kanssa voimme rakentaa voimakkaan ja toimivan VAASAN SÄHKÖMIESTEN ammattiosaston, joka myös osaltaan on rakentamassa voimakasta, yhtenäistä ja demokraattista SÄHKÖLIITTOA.

 

1994- 2004 Muutosten aika osastossa

Sähköliitto osti ns. Vaasan AY -keskuksesta tilat, jotka remontoitiin Vaasalaisten ammattiosastojen käyttöön. Vaasan Sähkömiehet teki vuokrasopimuksen liiton kanssa, toiminta saatiin helpommaksi, osaston toimihenkilöt saivat pois paperit kotoaan yhteisiin kaappitiloihin. Myös kokousten pitäminen helpottui.

Osastossa aloitettiin myös osastopäivystykset palvelemaan jäsenistöä. Työhuonekunnat kutsuttiin osaston toimesta koolle, näin saatiin moni työhuonekunta ensimmäistä kertaa yhdessä yhteiseen kokoukseen. Tätä kautta saatiin myös luottamusmiehiä valittua moniin työhuonekuntiin. Myös maakunnassa pidettiin työhuonekuntien kokouksia, ruotsinkielisillä alueilla heidän omalla äidinkielellään.

Työmaakierroksia aloitettiin osaston toimesta järjestää Vaasan talousalueella yhteisesti Sähköliiton toimitsijoiden kanssa. Tarkastuksien kohteena pääasiassa TES -valvonta, urakkalaskenta ja työsuojeluasiat. Valvontakierroksia järjestetään vuosittain vähintään kaksi. Ongelmat ovat edelleen samat kuin menneinä vuosina, urakkalaskentaa suoritetaan vain muutamissa yrityksissä, vaikka urakkalaskentakursseja on järjestetty vuosittain osaston toimesta.

Myös ATK-laskenta otettiin käyttöön osastossa, valitsimme ja koulutimme ATK-vastaavan neuvomaan ja kouluttamaan jäsenistöä. Osastolle tehtiin myös nettisivut palvelemaan jäseniä tiedon saannissa toiminnasta ja osaston tarjoamista palveluista. Osastorakenneuudistus oli Sähköliitossa ajankohtainen 90-luvun lopulla, myös Vaasan Sähkömiehet saivat jäsenikseen lakkautettujen osastojen jäseniä mm. Vähäkyröstä. Vaasalaisten osastojen 166 ja 076 yhdistymisestä käytiin kyseisten osastojen välillä neuvotteluita, osastoista valitut neuvottelijat pääsivät yksimielisyyteen, ettei Vaasassa tarvita päällekkäistä toimintaa ja päätti esittää yksimielisesti, että osastot yhdistettäisiin osastojen yleisten kokousten päätöksillä.

Varsinkin energia-alan jäsenet olivat yhdistymisen kannalla olihan Vaasan Sähkön työhuonekunnassa kahden eri osaston jäseniä.

Vaasan Sähkömiehet hyväksyi yleisen kokouksen yksimielisellä päätöksellä osastojen yhdistymisen, mutta naapuriosastossa muutaman jäsenen vallankaipuu kaatoi yhdistymisen. Jäsenkehitys osastossa pysyy vuosittain saman kaltaisena, jäseniä eläkeläisineen on noin 260 kpl eli sama kuin 10 vuotta sitten.

Jäsenten passiivisuus huolestuttaa toiminnassa olevia aktiivijäseniä. Kokouksiin osallistuminen ja yhteisten asioiden hoitaminen on vierasta varsinkin nuoremmille jäsenille. Ongelma taitaa olla kuitenkin yleistä kaikille osastoille ikään kuin ajan henkeen kuuluvana.

Sähköliiton edustajistossa osastomme edustajana on ollut Seppo Aro, hän on kuulunut myös liiton hallitukseen ja energia-alan johtokuntaan. Myös järjestö-, koulutus- ja työsuojelualan asiantuntija- valiokunnissa on ollut osaston edustus.

Vuonna 2002 osastomme sääntömääräinen syyskokous ja kevätkokous toisen kerran teki radikaalin päätöksen eroamalla VSAPJ:n jäsenyydestä syynä tyytymättömyys aluejärjestön toimintaan.

Uudistunut ammattikoulutus ja sitä kautta tulevien sähköalan ammattilaisten pitkät työssäoppimisjaksot ovat tuoneet uusia haasteita työmaille. Osittain on meidän vastuulla valvoa ja opastaa näitä tulevia ammattilaisia AY -tiedoissa ja ammattiin liittyvissä asioissa. Olemme myös monina vuosina peräkkäin tukeneet Vaasalaisten ammattiopistojen stipendirahastoja. Osasto on edelleen jatkanut jäseniensä kurssittamista AY ja TES tiedoissa liiton pätevien toimitsijoiden kanssa yhteistyössä.

Osastossamme on edelleen toiminut sekä talotekniikka- että energia-alan jaostot jäseninään pääasiassa alan luottamusmiehet.

20.11.2004 Vaasan Sähkömiehet täyttää 60 vuotta. Ongelmat ovat pääosin samat kuin kymmenen vuotta sitten kun osastomme 50-vuotis historiaa kirjoitettiin. Työttömyys, jäsenten passiivisuus, luottamusmiesten ja yleisesti ay-aktiivien saaminen toimintaan mukaan asettaa kovat haasteet nykyisille ja tuleville ammattiosastojen ja ammattiliittojen toimihenkilöille.

Vaasan Sähkömiehet ry. os. 166